Ei senttejä ja lukumääriä – vasikan hyvinvoinnin mittaaminen eläinperusteisia mittareita käyttäen

Eläinten hyvinvoinnin mittaamisessa ollaan siirtymässä yhä enemmän eläinperusteisten mittareiden käyttöön. Koska eläimet reagoivat yksilöllisesti erilaisiin olosuhteisiin ja hoitoon, eläimen hyvinvoinnista saadaan luotettavampi kuva tekemällä mittaukset suoraan eläimestä. Senteillä, kilogrammoilla ja lukumäärillä on edelleen oma tärkeä roolinsa hyvinvoinnin mittaamisessa, mutta havainnoimalla eläintä päästään kiinni siihen, miten olosuhteet ja hoito vaikuttavat eläinyksilöön.

Hyvä esimerkki eläinperusteisesta hyvinvoinnin mittarista on eläimen puhtaus. Karsinan kuivikepohjan silmäileminen kertoo mittaushetken kuivitustilanteesta ja polvitestillä saadaan lisätietoa pohjan märkyydestä ja kovuudesta, mutta vasikan puhtaus osoittaa vasikan kokemuksen asiasta. Likainen takaneljännes ja mahanalus tai haavaumat polvissa kertovat lahjomattomasti siitä, että kuivitus ei ole ollut vasikalle riittävää pidemmällä aikavälillä. Selkäpuolen likaisuus puolestaan voi kertoa makuualueen ahtaudesta. Ahtaalla makuualueella vasikat likaavat toisiaan selästä kulkiessaan makaavien eläinten yli.

Muita esimerkkejä eläinperusteisista mittareista ovat vatsan täyteys ja karvapeitteen kunto. Vatsan täyteys kertoo eläimen ravitsemustilasta mittaushetkellä. Syitä heikkoon ravitsemustilaan voidaan lähteä etsimään hoidosta ja olosuhteista. Onko karkearehun saatavuus rajoitettua tai laatu huono? Mahtuvatko kaikki vasikat samaan aikaan syömään? Onhan ruokintakertoja päivässä useita? Tuore, laadukas rehu houkuttelee vasikat useammin ruokintapöydälle. Vatsan tyhjyys voi olla myös merkki sairaudesta. Karvapeitteen kunto kertoo ruokinnasta pidemmältä aikaväliltä. Kiillottomuus ja takkuisuus voivat johtua energian ja valkuaisen puutteesta. Tällöin on tarkistettava rehun koostumus. Karvapeitteessä olevat hankaumat kielivät rakenteiden sopimattomuudesta kyseisen kokoisille eläimille. Aiheuttaako liian matalalla oleva niskapuomi hankaumia niskaan?

Kuva 1. Vasikan puhtaus kertoo onnistuneesta kuivituksesta 

Vasikoiden käyttäytymistä kannattaa tarkkailla. Juoksuleikkiä havaitaan vain terveillä ja hyvinvoivilla vasikoilla. Erilaiset epänormaalin käyttäytymisen muodot, kuten kielenpyöritys tai rakenteiden pureminen ja nuoleminen kertovat eläimen heikentyneestä hyvinvoinnista. Eläinten käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset voivat olla hälytysmerkkejä. Onko leikki vähentynyt ja kielenpyöritys lisääntynyt? Syytä käyttäytymisen muutoksiin voi etsiä olosuhteista, ruokinnasta tai hoitokäytänteistä. Esimerkiksi heikko karkearehun saatavuus voi aiheuttaa kielenpyöritystä.
Eläimen tunnetilan arvioiminen on aiemmin jäänyt hyvinvoinnin mittauksissa vähemmälle huomiolle. Nyt ja tulevaisuudessa eläimen tunnetila on entistä tärkeämpää huomioida, koska nykyisin eläin on laajasti tunnustettu tuntevana ja tiedostavana olentona. Vasikka tai mikään mukaan eläin ei pysty suoraan kertomaan meille mitä tuntee tai ajattelee. Tämä on ollut pitkään pähkinä purtavaksi eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmien kehittäjille.

Tunnetilan tärkeäksi mittariksi on valikoitunut laadullinen käyttäytymisen arvioiminen (Qualitative behaviour assessment, QBA). Menetelmä perustuu ns. karjasilmän käyttöön, eli siihen, että eläinlajin tunteva henkilö pystyy eläintä tarkkailemalla havaitsemaan sen tunnetilan. Tunnetilaa arvioidaan positiivisten ja negatiivisten adjektiivien avulla. Positiivisia adjektiiveja ovat esimerkiksi utelias, sosiaalinen ja onnellinen. Negatiivisia adjektiivejä ovat esimerkiksi ahdistunut, välinpitämätön ja pelokas. Laadullinen käyttäytymisen arvioiminen on kokonaisvaltainen vasikan hyvinvoinnin mittari. Sen tulos heijastelee montaa eri osatekijää: vasikan terveyttä, ympäristöolosuhteita, ruokintaa ja hoitoa, sekä vasikan ja hoitajan välistä suhdetta.

Jokainen karjanomistaja voi käyttää eläinperusteisia vasikoiden hyvinvoinnin mittareita oman karjansa hyvinvoinnin arvioimiseen. Toisilla on luonnostaan parempi karjasilmä ja eläinten hyvinvoinnin tarkkailu kuuluu rutiineihin. Toiset tarvitsevat enemmän harjaantumista ja kokemusta eläinten lukemiseen. Karjasilmää pystyy kehittämään. Tärkeää on avoimin mielin katsoa eläimiä ja ottaa vastaan eläinten tarjoama tieto. Kun huomataan, että jotain karjassa on muuttunut, mietitään mistä muutos johtuu ja tehdään tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä.
Tekniikan tuottamaa tietoa kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Esimerkiksi juottoautomaatti antaa tietoa vasikoiden juomiskerroista ja juomismääristä. Juottoautomaattidatan poikkeamien avulla voi tunnistaa sairastuneet vasikat ja seurata miten annettu hoito tehoaa sairaaseen vasikkaan.

Eläinten hoitajalla on suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille. Jokapäiväiset hoitokäytänteet, valinnat ja päätökset vaikuttavat vasikoiden hyvinvointiin välittömästi. Eläimen ja ihmisen välisen suhteen merkitystä eläimen hyvinvoinnille ei tule unohtaa. Hoitajan lempeä ja kannustava suhtautuminen vasikkaan aivan pikkuvasikasta alkaen edistää eläimen käsiteltävyyttä ja vähentää eläimen kokemaa stressiä myöhemmissä käsittelytilanteissa.

Suomalaisilla tiloilla vasikoita pidetään erilaisissa olosuhteissa ja ratkaisut ovat hyvin tilakohtaisia. Monenlaiset ratkaisut ovat mahdollisia ja hyväksyttäviä, kunhan vasikoiden hyvinvointi on turvattu. Huolellisella hoidolla vasikat voivat olla tyytyväisiä hyvinkin monenlaisissa oloissa.
Vasikkatilat kuntoon -hankkeessa olemme mitanneet vasikoiden hyvinvointia monipuolisesti pilottitiloilla. Hankkeen tuloksena laaditaan opas vasikkatilojen olosuhteiden hallintaan ja korjausrakentamiseen. Tavoitteena on hyvinvoiva suomalainen vasikka.

Leena Tuomisto, Tarja Koistinen, Maiju Pesonen
Luonnonvarakeskus